Haastattelut
Haastattelut Helsingin Pyttykerhon "uudistettua" 60-vuotishistoriikkia varten keväällä 2008… Jalkapalloilija SIMO VALAKARI, seurat alk.1978 : KäPa,KontU, FinnPa, Motherwell, Derby, Dallas ja TPS . yht.32 A-maaottelua
"Sain pyttyjä kaikkiaan kolme ja ne tulivat n.15 vuoden väliajoin -eka aivan junnuna HeSa-cupissa, sitten KontU:ssa ja viimeisin TPS:ien riveissä nyt 2007 kesänä. Muisto niitten saamisesta oli, että ne tulivat tavallaan yllättäen -varsinkin viimeisin TPS:n paidassa, kyllä turkulaiset ihmetteli, että mikä toi on.
Olipahan tosi lämmittävää huomata, että Pyttykerho oli edelleen "elossa" vaikka olin maailmaa kiertänyt. Ulkomailla en missään ole vastaavaan institutioon törmännyt ja mielestäni on tosihienoa, että kerho ylläpitää tällaista traditiota … " Salibandypelaaja ANNA VARTIAINEN, seurat: HIFK ja Tapanilan ERÄ, nyt peliura jatkuu Ruotsin pääsarjassa. 60 maaottelua, MM- ja SM-titteleitä useampia..." Eka pytty 90-luvun lopulla yllätti todella ja myönteisesti - olin kuullut kerhosta jalkapallon sekä koripallon kautta, mutta arvokkaiden herrojen tulo salibandyn pariin teki heti vaikutuksen nuoreen tyttöön silloin. Arvostan myös pytynsaantia "vanhemmalla" iällä ja etenkin kun otteluissa jaetaan nykyään monenlaisia muitakin palkintoja on kerhon pytty kuitenkin ehdottomasti illan CLOU!!! Ilokseni totesin, että kerho oli miesten MM-kisoissakin pyttyjään jakamassa niin eiköhän Suomeen kohta saada naistenkin MM-kisat; ainakin minä yritän olla mukana tavoittelemassa kunniaa ja pyttyä..." Koripalloilija SUSANNA RINTA, seurat: KaPo, PuHu, Pantterit ja nykyään PeKa (Karhula). Maaotteluita n.90 ja SM-titteleitä lukuisia.
"Muistan hyvin sen kun sain ensimmäisen pyttyni 2000-luvun alussa, Hakalan Lea ja muut pelurit olivat vuosien saatossa esitelleet pelien jälkeen pyttyjään, nyt tuli kunnia sitten omalle kohdalleni. Onneksi oli tuttu mies (Hopeasalon Seppo) KaPo:n ajoilta jakamassa ja kyllä kelpasi Kisahallissa hymyillä. Minullahan on SM-tason pikajuoksijatausta, mutta ei mitään pytyn veroista siellä koskaan jaettu kyllä. Itse pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että kerhonne jaksaisi jatkaa hienoa perinnettään, varsinkin nuorille urheilijoille on pytynsaanti edelleenkin iso asia. Korismatseissa etenkin oli kiva kuulla ennen peliä, että kerho on paikalla ja se antoi ainakin itselleni erityistä "potkua", etenkin kun kuuluttaja pelin kestäessä vielä muutaman kerran "muistutti" asiasta..." Jatkoa haastatteluihin: Jalkapalloilija PASI SOIDINSALO, Vantaan Jalkapalloseuran (VJS), 19-vuotias abiturientti...
"Olen seuran oma kasvatti Martinlaaksosta ja sain nyt 2008 Helsinki-Cupissa ensimmäisen kerhonne pytyn. Minulle oli Pyttykerho täysin uusi juttu; en ollut ennen tätä Helsinki Cupin A-junnumatsia kuullut teistä mitään ja siksi olikin tosiyllätys kun nimeni kuulutettiin matsin jälkeen. Nyt jälkeenpäin osaan arvostaa saamaani palkintoa enemmän, etenkin kun historiikistanne totesin miten kovaan porukkaan olin "joutunut" kertaheitolla. Pelikaverit pukusuojassa ihmettelivät asiaa ja tutkivatkin pyttyä sekä historiikkia, ehkäpä hiukan kateellisinakin. Mielestäni myös nuoremmat ikäluokat voisi ehkä palkita pienemmällä pytyllä - meillä nuorilla urheilijoilla kun on nykyään etupäässä mitaleita koton seinillä. Tosi kannustava juttu tämä teidän toimintanne on ja toivon parasta jatkoa kerholle… Lehtimiehen lausunto Pyttykerhosta (2008)
Hieno perinne Urheilijoitten palkitsemistavat ovat muuttuneet urheilun yleisen muutoksen mukana. Alpakkalusikkakin oli takavuosikymmeninä urheilijalle arvokas muisto, mutta vähitellen palkinnot alkoivat komistua. Tuli kultakelloja, televisioita, matkalahjakortteja ja ties mitä.
Kaiken myllerryksen keskellä on ollut hienoa havaita, että yksi perinne on säilynyt. Helsingin Pyttykerhon tyylikäs haarikka on urheilijoitten keskuudessa yhä arvostettu palkinto.
Eri palloilulajien otteluitten jälkeen kentälle astelee joskus ties kuinka monta palkintoraatia. Välillä niitten ratkaisuille voi vain hymyillä. Pyttykerhon jäsenistöllä on monipuolista urheilun asiantuntemusta, ja sekin on omiaan nostamaan palkinnon arvostusta.
On ollut mielenkiintoista seurata myös urheilijoitten reaktioita palkintoseremonioissa. Kerran jos toisenkin vähemmän arvokkaalta tuntuva palkinto (usein muovinen tähti) saa kyytiä katsomon suuntaan. Tietysti joku kannattaja saattaa ilahtua, jos saa haltuunsa suosikkipelaajansa linkoaman palkinnon.
Ei ole tämän kirjoittaja joutunut todistamaan koskaan sellaista, että Pyttykerhon haarikka olisi lentänyt katsomoon, olkoon palkinnon saaja voittaneesta tai katkeran tappion kärsineestä joukkueesta. Osoitus arvostuksesta sekin. Timo Järviö
Toimittaja (Helsingin Sanomat) |
